JPS-75 P17-joukkue päätti kautensa viikonlopun turnauksessa, jossa tarjolla oli sekä salibandyherkkua että hikikarpaloita otsalla. Matseissa nähtiin upeat alkuhetket, muutama takaisku ja tietenkin tuttu sinnikkyys, josta JPS-75 tunnetaan. Mutta mennäänpä itse tapahtumiin!
JPS-75 – PSS: Unelmastartti ja karvas loppusoitto
Peli alkoi kuin unelma. Sampo Pasi ja Roman Anisovets latoivat pallon pönttöön ja veivät JPS-75:n 2–0-johtoon ennen kuin vastustaja ehti edes kunnolla herätä. Mutta kuten usein käy, herättyään he laittoivat turbovaihteen silmään. PSS kiri ensin tasoihin ja lopulta karkasi tavoittamattomiin. Vaikka Anisovets vielä kaunisteli lukemia kolmannessa erässä, lopputulos 3–10 ei jättänyt selittelyille sijaa.
Erityismaininta Osmo Rajamäelle, joka tolppien välissä teki parhaansa hyökkäysaallon torjumiseksi – vaikka välillä tuntui, että PSS pelasi väärää lajia ja toi kentälle vesiputouksen, jonka alle JPS-75:n puolustus jäi.
Tiikerit – JPS-75: Taisteleva loppunäytös
Toinen peli alkoi samalla kaavalla kuin ensimmäinen: JPS-75 tarjosi yleisölle näyttävää peliä ja painetta vastustajan päätyyn. Roman Anisovets kavensi lukemiksi 2–1 toisessa erässä, ja hetken aikaa näytti, että tästä ottelusta tulisi vielä todellinen trilleri.
Mutta sitten Tiikerit päättivät näyttää kyntensä. Maaleja alkoi tulla solkenaan, ja vaikka JPS-75 taisteli loppuun asti, summerin soidessa taululla komeili armottomat 9–1-lukemat. Joukkue pelasi kuitenkin loppuun asti kunniakkaasti – ja sanotaan näin: tulos ei kerro koko tarinaa, vaan taistelutahto ja yhteishenki olivat edelleen läsnä!
Turnauksen jälkilöylyt – Olisiko tämä ollut JPS-75:n viimeinen tanssi?
Pukukopissa tunnelma oli haikea mutta samalla lämmin. Tämä saattoi olla JPS-75:n junnujen viimeinen ottelu seurahistoriassa, mutta jos jotain olemme oppineet, niin tämän joukkueen tarina ei pääty yhteen. Ehkä ensi vuonna JPS-75 nousee kuin fenix-lintu, tai ehkä tämä oli se lopetus, josta legendoja kirjoitetaan.
Yksi asia on kuitenkin varma: tämä joukkue ei koskaan luovuttanut, ei missään tilanteessa. Kiitos kuluneesta kaudesta – oli ilo ja kunnia seurata tätä matkaa!